...unohtumattomissa hetkissä

Satujooga – lapsen mieli vs. aikuisen mieli

Istun itsekseni lattialla ja mietin omaa olemistani. Aloitan aamuni tekemällä astangajoogaharjoituksen. Se on minulle vuosien aikana muodostunut toimintapa, jonka koen keholleni ja mielelleni hyväksi. Kuulen mieleni sisällä hiljaisen äänen, joka kehottaa minua aloittamaan aamuni eri tavalla, kokeilemaan aamun aloitukseen satujoogassa käytettäviä lyhyitä harjoituksia. Mieleni vastustelee ja tahtoo aloittaa sisään- ja uloshengityksen sekä nostaa kädet sivukautta ylös kohti ensimmäisen aurinkotervehdyksen alkua.

Sisäinen ääneni pyytää minua tekemään taikasiemen harjoituksen satujoogasta. Olen jo noussut seisomaan, pidättelen hengitystä, koen kummaa vastustusta ja yritän taistella vastaan, kun kehoni vetää minua jo alas matolle polvilleen asettumaan lapsen asentoon. Lopulta sallin itseni asettua asentoon, mutta jo muutaman hengityksen jälkeen alan ajattelemaan aurinkotervehdyksiä ja normaaliin tapaani tekemääni asentosarjaa. Mieleni taistelee kehoani vastaan ja nousen ylös seisomaan aloittaakseni aurinkotervehdykset. Teen yhden aurinkotervehdyksen, mutta sen tekeminen vain vahvistaa sisäisen ääneni voimakkuutta, joka pyytää edelleen tekemään taikasiemenen.

Hyvä on, suostun siis kokeilemaan taikasiementä ja siirryn lapsenasentoon, jossa kuvittelen itseni pieneksi vahvaksi siemeneksi mullan alle. Aloitan kevyen sisään ja uloshengityksen ja mieleni lähtee mukaan tarinaan, jossa taikasiemen odottelee sateen ropinaa ja auringon lämmittäviä säteitä. Samassa kasvatan pitkät paksut juuret maan uumeniin saakka ja siitäkö kehoni, joka on siemeneksi muuttuneena, saa maalta aivan valtavat taikavoimat. Taikavoimia siemen tarvitsee kasvaakseen suureksi puuksi, jonka latva taivaisiin kohoaa ja, jonka latvaa ei näy ollenkaan, koska se on piilossa pilven reunalla ja siellä taivaan linnut asustaa.

Aina kun hengitän sisään, kerään lisää taikavoimia kehooni. Samalla koen myös latautuvani kuin ihmeestä. Huomaan kehoni olleen hieman väsynyt kaikesta toimeliaisuudesta ja ymmärrän, miksi se kehotti minua kokeilemaan taikasiementä. Olen myös ollut kiinni aikuisen mielessä ja siinä, miten kaikki asiat pitää tehdä juuri näin tai juuri näin ja juuri siihen aikaan, kun minä niin olen päättänyt. Samassa tunnen sateen ropisevan siemenen pinnalle ja alan kokemaan pientä innostusta nousemaan kurkistamaan maan pinnan yläpuolelle. Kun aurinko vielä syleilee lämmöllään siemenen pintaa, tunnen iloa, energiaa ja keveyttä mielessäni ja olen valmis kasvamaan kohti aurinkoa suureksi puuksi. Jossain välissä aikuisen mieleni yrittää väliin sanoa, että mitä sinä oikein teet, mutta olen jo niin mukana taikasiemenen kasvutarinassa, että haluan kokeilla sen loppuun asti. Haluan kasvaa suureksi taikapuuksi. 😀

Puuni olkoon vahva tai heiveröinen tänä aamuna, pääasia, että nousen ylös. Kokeilen jaloillani maata ja asetan ne vahvasti vierekkäin. Nostan kädet suoriksi kohti taivasta ja koen olevani vahvasti omassa kehossani olemassa. Olemustani vahvistaa hengityksen voima samalla, kun nostan toisen jalkani puuasentoon ja tuon käteni rintakehän eteen yhteen. Kokeilen vielä toisen puolen ja otan pari hengitystä ja tuon jalkani vielä vierekkäin maahan.

Olen täynnä intoa, energiaa, iloa, valoa ja innostusta. Olen yksin ja nauran ääneen, minulla on hauska olo. Olen saanut osallistua kehollani ja mielelläni lapsen maailmaan, jossa kaikki on mahdollista mielikuvituksen voimalla. Lapsen mieli on sellainen asia, jota meidän aikuisten tulisi säännöllisin väliajoin harjoittaa, etteivät asiat menisi yksitoikkoisiksi ja tylsiksi. Ettei elämästä tulisi vain joka päiväinen synkkä ja ankea taivallus, jossa ilo ja innostus ovat kaikonneet jonnekin sellaiseen paikkaan, josta niitä on loppujen lopuksi vaikea enää kaivaa esille.

Lasten kanssa työskentely, lasten kanssa oleminen ovat minusta asioita, jotka vaativat aikuiselta lapsenmielisyyttä, heittäytymistä. Eikä lapsenmielisyys ole mielestäni vain lasten elämässä tapahtuva asia, vaan jokaisen aikuisenkin sisällä alati asuva asia, joka on vain saattanut nukahtaa matkan varrella. Lapsenmielisyys ja sen harjoittaminen mahdollistavat aikuisellekin kurkistamisen johonkin aikuisen mielelle mahdottomaan ja sieltä mahdottomasta saattaa sitten löytääkin sellaisia aarteita, jotka aikuinen on päättänyt elämässään unohtaa siinä samassa, kun on unohtanut lapsenmielisyytensä. Aikuisen mielestä on matkan varrella tullut tylsä.

Satujooga lasten kanssa haastaa ensi sijaisesti aikuisen astumaan ulos kaavoihin kangistuneesta ajatusmaailmasta. Lapset ovat hyvin luonnostaan mukana leikissä, tarinassa ja kehon liikuttamisessa. Haasteena onkin aikuisille astua mukaan tähän maailmaan ja olla osana lasten maailmaa.

 

pikku-puut

 

Kun poikkeamme yhden kerran elämässämme siitä, mitä olimme suunnitelleet, saatamme huomata löytäneemme jotain sellaista, mistä emme olisi osanneet edes koskaan kuvitellakaan. Saatamme päästä lähemmäs omaa itseämme, unelmiamme, sisäistä ääntämme, lapsiamme, elämäämme, olemistamme, hyvää oloa ja usein myös tätä hetkeä.

Aikuisen kokeillessa lasten kanssa satujoogaa hän voi huomata tulleensa uudelleen elämän oppilaaksi, jossa lapset osoittavat ja näyttävät hänelle suurenmoisia tapoja olla olemassa, olla tässä hetkessä, kokea iloa ja onnea. Sellaisia lapset ovat luonnostaan. Satujoogan avulla aikuinen voi päästä lähemmäs tätä lasten luontaista olotilaa ja oppia ehkä elämästään juuri lapsilta suuria opetuksia leikin ja ilon merkityksestä.

Aikuisen mieleen eivät aina mahdu leikki ja ilo. Leikki ja ilo ovat kuitenkin asioita, jotka tuovat meidät tähän hetkeen. Leikkiin ryhtyessään lapsi unohtaa kaiken muun ja leikissä ollessaan lapsen mielelle melkeinpä kaikki on mahdollista. Asetu kanssani lattialle ja astu leikin ja ilon maailmaan. Lupaan, että saat kokea itsestäsi ja elämästäsi uusia puolia ja, että et tule katumaan sitä hetkeäkään. Anna aikuisen mielellesi hetki lepoa ja anna lapsen mielellesi mahdollisuus astua näyttämölle. Pidä kuitenkin jalat maassa, ettet lähde liitelemään kohti korkeuksia. Ideat ja oivallukset harvoin asuvat kaavoihin kangistuneen mielessä. Ne syntyvät tilassa, jossa melkeinpä kaiken voi kokea mahdolliseksi toisin sanoen lapsen mielessä.

Joogan voidaan sanoa olevan matka itseen, satujoogan voidaan sanoa olevan matka leikkiin ja iloon ja sitä kautta kiinni tähän hetkeen. Tervetuloa lapsenmaailmaan.

-Jenny-

 

 

Laita jakoon jos tykkäsit 🙂Share on Facebook
Facebook
0Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Google+
Google+
0Email this to someone
email